Aamiaisen jälkeen oli aika jättää hyvästit hotelli Tropicocolle ja aloittaa bussimatka kohti Santa Claraa, itäistä Kuubaa ja Las Tunasia, jonne saapuisimme lauantai-iltana. Ryhmämme oppaana toimi matkatoimisto Amisturin viehättävä Margarita, nainen, joka tuntui tietävän kaiken kaikesta. Bussikuskina toimi hurmaava Lázaro.

Näillä kavereilla soi rekan lavalla musiikki. Hyvä mieli taisi jäädä sekä ohitettaville että ohittajille.
Näillä kavereilla soi rekan lavalla musiikki. Hyvä mieli taisi jäädä sekä ohitettaville että ohittajille.

Havannan läheisyydessä on kohtuullisen paljon autoja, mutta mitä kauemmaksi pääkaupungista ajamme, sitä vähäisemmäksi käy liikenne. Tyypillinen näky tieliikenteessä on ajoneuvo, jonka lava on täynnä paikallisia matkustajia. Ajoneuvojen laatu vaihtelee, on avolavakuorma-autoja, traktoreita peräkärryillä, kuomullisia rekkoja, hevosten vetämiä kärryjä ja jos jonkin sortin virityksiä… Autokanta on vanhaa, mutta uudempien autojen määrä kasvaa koko ajan. Auto on edelleen Kuubassa ylellisyystuote.

Bussin ikkunasta oli kiintoisaa seurata maisemien vaihtumista. Kuuba on hyvin vihreä, rehevä ja kaunis maa. Ja ne palmut!

Näkymä matkalla kohti Santa Claraa: maalaismies paimentamassa kahta nautaansa hevosensa kanssa. Naudat olivat hajaantuneet kuvan ulkopuolelle marabupensaikkoon.
Näkymä matkalla kohti Santa Claraa: maalaismies paimentamassa kahta nautaansa hevosensa kanssa. Naudat olivat hajaantuneet kuvan ulkopuolelle marabupensaikkoon.

Margaretan tietovarannot

Margaretan tietovarannot olivat ehtymättömät. Matkan varrella hän selvitti meille Kuuban talous-, tuontato- ja yhteiskuntahistorian perusteet, koulutusjärjestelmän, kasvintuotannon ja –jalostuksen käytännöt, luonnonkasvien ja viljeltyjen kasvien elinolosuhteet, kasvitaudit ja esiintymisalueet ja vaikka mitä. Muun muassa.

Matkanjohtamme Kristiina Satola tulkkasi eri aihekokonaisuudet kuin kunkin alan asiantuntija konsanaan. Kristiinan käsittämättömän hyvää muistia ja tulkkauksen tarkkuutta saimme ihailla koko matkan ajan.

Ainakin oma tietouteni lisääntyi seuraavista kuubalaisiin kasveihin liittyvistä aiheista:

  • Marabupensas. Nopeasti leviävä marabupensas on vallannut elintilaa perinteisiltä viljelykasveilta. Piikikäs kasvi muodostaa läpipääsemättömiä pensaikkoja, ja sen siemenet leviävät eri puolille muun muassa lintujen välityksellä. Vaikka kasvi vaikeuttaa viljelyä ja laiduntamista, silläkin on omat käyttökohteensa. Se on koostumukseltaan erittäin lujaa, mutta joustavaa, joten sitä voidaan hyödyntää huonekaluteollisuudessa. Samoin marabuta voidaan käyttää energian lähteenä[i], [ii].
  • Lyijypuu (Leucaena leucocephala). Tämä pienikokoinen ja nopeakasvuinen puu kasvaa kaikkialla tropiikissa ja sen lehviä käytetään eläinten rehuna. Vastaavasti kuten marabupensas, se muodostaa tiheitä, läpipääsemättömiä kasvustoja. Margaretan mukaan puu on tuotu Intiasta ja sitä on istutettu teitten varsille, mutta Wikipedia sanoo toista: sen mukaan puu on yleinen tropiikissa ja alun perin kotoisin Meksikosta. – Ja tämä tiedonlähteitten vastakkainasettelu sillä varauksella, että ymmärsin oikein, mistä kasvista matkan edetessä keskusteltiin.
  • Sokeriteollisuus. Kuuban talous on vuosisatojen ajan pohjautunut sokeriteollisuuteen ja maa oli aikoinaan maailman suurimpien sokerintuottajien joukossa. Hyvin kattavan kuvauksen Kuuban sokeriteollisuuden historiasta voi lukea esimerkiksi Pauliina Raennon (2011) Kuuba-kirjasta, mutta erittäin kattavan kuvauksen aiheesta antoi myös oppaamme Margarita. Sokeriruo’on sato korjataan kuivan kauden aikana joulu-huhtikuussa, joten bussin ikkunasta saimme katsella keskenkasvuisia sokeriruokopeltoja.

Yhdellä taukopaikalla pääsimme maistelemaan tuoreesta ruo’osta puristettua mehua, joka tuhdisti rommilla maustettuna oli kyllä aika hyvää…

Samaisella taukopaikalla pelattiin myös marsubingoa. Eläinraukka!
Samaisella taukopaikalla pelattiin myös marsubingoa. Eläinraukka!
  • Sitrushedelmät ovat Kuubassa kärsineet tuholaisista ja kasvitaudeista, joten niiden viljely lienee vähäisempää, vaikka ilmasto olisi toki näillekin suotuisa.

Margareta selitti meille matkalaisille myös karjatalouden perusasiat ja eri maatalouseläinten kasvattamiseen liittyvät käytännöt. Nauta on Kuubassa erittäin arvostettu ja kallis proteiinin lähde ja valtio kontrolloi nautakarjan kasvattamista ja naudanlihan käyttöä. Suurin osa lihasta menee valtiolle ja vain tämän osuuden yli menevä määrä voidaan myydä. Nautoja myös kasvatetaan valtion omistamilla suurtiloilla. Väärinkäytöksistä, kuten naudan salakaadosta voi pahimmillaan saada vankeutta.

Viljelymaata on viimeisten vuosien aikana muutettu entistä enemmän laitumiksi. Nautojen kasvattamista ja laiduntamista vaikeuttaa kuitenkin kuivuus, joka on jatkunut ennätysmäisen pitkään kuluneena kesänä itäisemmässä Kuubassa.

  • Sikarinviljely. Sikariviljelmät ovat Kuubassa pienviljelijöiden käsissä, mutta heidänkin tuotannostaan suurin osa, 90 prosenttia menee valtiolle ja valtion sikaritehtaisiin. Sikaria viljellään kaikkialla Kuubassa, mutta tunnetuin viljelyalue on Pinar del Rio [iii]. Sikarinviljelijät ovat Kuubassa järjestäytyneet pienviljelijöiden liittoon ANAPiin, johon kuuluvat myös muut pienviljelijät. Ja kuten monella muullakin tuotannon alueella, mustan pörssi kauppa kukoistaa sikariteollisuudessakin.

Kaiken tämän tiedon lisäksi Margareta ehti kertoa meille metsästyksestä Kuubassa. Metsästäjien ja alan harrastajien tulee kuulua metsästysyhdistykseen. Ase-aiheesta siirryttiinkin nopeasti vankilakäytäntöihin Kuubassa.

Se tiedon määrä, mitä muutaman tunnin bussimatkalla saimme, oli suorastaan hämmästyttävä. Piti ihan erikseen todeta, että nyt ollaan vähän aikaa ihan hiljaa. Ja hyvinhän bussi hiljentyikin.

Santa Claran taistelujen muistomerkki, Tren Blindado.
Santa Claran taistelujen muistomerkki, Tren Blindado.

Santa Clara ja vierailu Chen muistomerkillä

Saavuimme Santa Claraan ICAPin ystävyyden talolle hieman iltapäivän puolella. Meidät majoitettiin moderneihin, 2 – 4 hengen huoneistoihin. Päivä oli – kuten kaikki muutkin päivät – kuuma, joten kaikki kiirehtivät ottamaan pikasuihkun virkistäytyäkseen ennen lounasta. Meidän huoneistossamme vedenpaine oli hyvin alhainen, joten hienoisesti liruttamalla sai itsensä juuri ja juuri kasteltua. Siis kyykkyasennossa. Ja niin kuului olleen myös naapurissa. Ihan normaalia Kuubaa tämäkin.

Santa Claralla on erityinen merkitys Kuuban vallankumoushistoriassa. Paikkakunnalta löytyy Santa Claran taistelujen muistomerkki, Tren Blindado, ja sitä ympäröivä avoin puisto. Käytännössä muistomerkki muodostuu muutamasta junanvaunusta, jotka kuvaavat 29.12.1958 Havannan ja Camagüeyn välisellä rataosuudella tapahtunutta taistelua, jossa Che Guevara joukkoineen pysäytti Kuuban silloisen hallitsijan, kenraali Batistan raskaasti aseistetun junanvaunun matkan. Tällä taistelulla ja samoihin aikoihin käydyllä Santa Claran taistelulla oli iso merkitys Kuuban vallankumoukselle ja Fidel Castron valtaantulolle vuonna 1959. Santa Claraa kutsutaankin edelleen voittoisten sissien kaupungiksi.

Che Guevaran monumentti Santa Clarassa.
Che Guevaran monumentti Santa Clarassa.

Junamuistomerkin jälkeen siirryimme Che Guevaran muistomerkille. Muistomerkki koostuu useammastakin osiosta: valtavankokoisen Che Guevaran patsaan edustalla olevasta aukiosta, jolla järjestetään Kuuban vallankumoukseen liittyviä tapahtumia, museosta, jossa on esillä Che Guevaran henkilöhistoriaan ja toimintaan liittyvää esineistöä, ja mausoleumista, jossa säilytetään Chen ja muiden Bolivian taisteluissa surmansa saaneiden sissitoverien jäämistöjä. Aika minimalistisessa mausoleumissa oli soliseva vesiaihio, hiljainen tunnelma ja seinälaattoina Chen ja hänen sissitoveriensa kasvoista valetut kuvat, nimet ja tuoreet punaiset neilikat jokaisen kohdalla. Sekä mausoleumissa että museossa oli kuvauskielto, joten kamerat päästiin hakemaan vasta kierroksen päätyttyä.

Mausoleumi ja museo kiinnittivät sekä minun että toisen matkalaisen, Ernon, huomion niin, että huomasimme jääneemme muusta ryhmästä pahasti jälkeen. Pienen etsinnän ja parin harhapolun jälkeen löysimme ulkoa samannäköisten bussien rivistöstä oman bussimme ja ryhmäläiset, jotka olivat jo ehtineet bussiin omille istumapaikoilleen. Siitä sitten juoksujalkaa palasimme takaisin muistomerkille kuvaamaan Chen patsasta ja massiivista monumenttia. Onneksi pari muutakin viivytteli vielä monumentilla, joten saimme otettua kuvamme. Vaikuttava kokemus kaikkineen.

Che Guevaran tarina on hyvin kiinnostava, samoin kuin Kuuban historia kokonaisuudessaan. Espanjankielisen pikakoosteen Chen elämästä voi lukea vaikka Wikipediasta. Bussissa kiersi matkan aikana Chen toisen vaimon ja sissitoverin, Aleida Marchin kirjoittama teos ”Remembering Che: My Life with Che Guevara”. Teoksen lyhennelmään voi tutustua esimerkiksi täällä.

Mejunje-kulttuurikeskuksen johtaja Ramón Silverio ja Kristiina Satola.
Mejunje-kulttuurikeskuksen johtaja Ramón Silverio ja Kristiina Satola. (kuva: Marja Hacklin)

Seuraava tutustumiskohteemme oli Mejunjen kulttuurikeskus. Tämä kulttuurikeskus edustaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja toimii samalla tapahtumapaikkana, näyttelytilana, teatterina, baarina, ravintolana ja kohtaamispaikkana kaikenlaisille ihmisille. Paikan perustaja, Ramón Silverio on tehnyt uraauurtavaa työtä Kuubassa erityisesti homofobian ja transseksuaaleihin kohdistuvien ennakkoluulojen poistamiseksi ja tasa-arvon edistamiseksi.

Mejunjen tilat ovat mielenkiintoiset: osittain raunioituneen rakennuksen – tai pikemminkin tilan – keskellä kasvaa puita ja tiloista löytyy niin katsomorakenteita kuin eri tasoilla toimivia baareja. Prikaatilaisille vakuuteltiin, että Mejunje täyttyy illan mittaan ihmisistä ja paikassa kuullaan livemusiikkia, että kannattaa tulla. Niinpä täyttyikin, ja eräät meistä viettivät Mejunjessa ikimuistoisen hauskan illan.

Santa Clarassa oli illan aikana tarjolla myös balettia, klassista musiikkia tai vain istuskelua keskuspuiston ravintoloiden terasseilla. Parasta Kuubassa ovat ihmiset: aina löytyy ihmisiä, joiden kanssa keskusteleminen on vain niin mukavaa. Jälleen totesimme, että jo vähäinenkin espanjankielen taito on suuri etu. Yllättävän vähän täällä puhutaan englantia.

[i] Havana Timesin article ”A weed that Could Bring Cuba Power”: http://www.havanatimes.org/?p=25541

[ii] BBC:n video ja artikkeli marabu-pensaan energiakäytöstä: http://www.bbc.com/news/world-latin-america-20640977

[iii] Mielenkiintoinen blogikirjoitus kuubalaisesta sikarintuotannosta löytyy täältä http://floratheexplorer.com/the-truth-behind-cuban-cigars/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s