Tiistai, toinen työpäivä äitien palvelutalossa. Prikaatilaiset jatkoivat seinien maalaamista ja pintojen käsittelyä ja työnjohtokin oli ensimmäistä päivää napakampaa.

Salainen asemme, Juha, maalasi ammatilaisena äitiystalon toisen kerroksen katot.
Salainen aseemme, Juha, maalasi ammatilaisena äitiystalon toisen kerroksen katot.

Tiloissa liikkuminen sen sijaan muuttui vaikeammaksi, kun kivilattioille kaadettiin vettä estämään maalin kiinnittymistä ja kuivumista kivipinnoille. Lattia oli huomattavan liukas, mutta onneksi pahemmilta liukasteluilta säästyttiin. Ja odottavat äiditkin puikkelehtivat sujuvasti vapaaehtoisten ja maalipurkkien lomassa.

Granman toimittaja Haastattelemassa Riinaa. Anaís Ruz Cruz toimii tulkkina.
Granman toimittaja haastattelemassa Riinaa. Anaís Ruz Cruz toimii tulkkina.

Tieto suomalaisten vapaaehtoistyöläisten vierailusta oli kiirinyt tehokkaasti myös tiedotusvälineisiin: tiistaipäivä oli yhtä mediamylläkkää. Aamupäivän aikana prikaatilaisia kuvattiin ja haastateltiin muun muassa paikalliseen radioon (Radio Rebelde), televisioon (TunaVision ja Periodico 26) ja lehteen (Tiempo 21). Lisäksi juttua meistä tehtiin valtakunnalliseen Granma-lehteen.

TunaVision ikuisti Marjan maalamassa.
TunaVision ikuisti Marjan maalamassa.

Seuraavien parin päivän ajan sitten jännitimmekin, millaisina jutut ilmestyisivät. Viikon aikana TunaVisioniin tehtyä juttua näytettiin muutamaan kertaan paikallistv:ssä ja ainakin kahteen otteeseen myös valtakunnanverkossa.

Toimittaja István Ojeda Bello (vas.) ehti esitellä meille myös keskuspuiston vieressä olevan katolisen kirkon. Kirkko on toiminut suojapaikkana myös itsenäisyyssotien aikana.
Toimittaja István Ojeda Bello (vas.) ehti kierrättää meitä myös keskuspuiston vieressä olevassa katolisessa kirkossa. Kirkko on toiminut suojapaikkana myös itsenäisyyssotien aikana. Oikealla kirkossa päivystänyt esittelijä.

Suomalaisten kanssa maalaustyötä oli tekemässä myös Periodico26:n toimittaja István Ojeda Bello ja saman lehden pilapiirtäjä Antonio Medina Segura sekä hänen taiteilijapuolisonsa Maria. He, kuten muutama muukin kuubalainen ystävämme, liikkuivat muutenkin viikon aikana kanssamme vierailuilla eri kulttuurikohteissa.

Kenraalin talossa

Tiistain iltapäiväohjelmaan oli suunniteltu vierailu kenraali Vicente Garcian muistomerkille ja museoon.

Kenraali Vicente Garcia syntyi Las Tunasissa vuonna 1833. Hän johti kuubalaisjoukkoja 1880 ja -90 –luvuilla käydyissä itsenäisyystaisteluissa espanjalaisia vastaan ja voitti joukkoineen useita taisteluita. Näiden taisteluiden perusteella Kuuba saavutti itsenäisyyden ja orjuus maassa lopetettiin. Garcia toimi myös Kuuban presidenttinä vuosina 1877-1878. Hän kuoli vuonna 1886 espanjalaisen vakoojan tarjoamaan ruokaan.

Garcian mukaan nimetty museo on samalla paikalla, missä sijaitsi aiemmin hänen Las Tunasin kotinsa. Sama rakennus on aiemmin toiminut myös Las Tunasin kaupungintalona.

Maakuntamuseon posliiniesinekokoelmaa.
Maakuntamuseon posliiniesinekokoelmaa.

Vicente Garcian museosta prikaatimatkalaiset siirtyivät maakuntamuseoon, joka sekin sijaitsi keskuspuiston vieressä. Tämän museon erikoisuuksiin kuuluu muun muassa mielenkiintoinen valikoima erilaisia historiallisia kelloja ja kolonialismin aikainen huonekalunäyttely. Huonekalujen lisäksi museon kokoelmissa on posliiniesineitä ja veistoksia.

Tuosta kokoelmasta on peräisin myös prikadistan blogikuva, viehättävä itseensäsulkeutunut tyttönen, jos joku tuota kuvaketta on ehtinyt pohtimaan. Ja Las Tunasin nimi juontuu muuten kaktuksesta, jota kasvaa seudulla.

Museon kellokokoelman helmi, pronssiset hevosrattaat.
Museon kellokokoelman helmi, pronssiset hevosrattaat.

Las Tunasin historiaa ja kulttuuritarjontaa käsitellään myös tuoreessa, kaupunkia esittelevässä videossa.

Niin, ja jos jollekulle on epäselvää, miten prikaatilaiset viettivät vapaa-aikaansa Las Tunasissa, heidät löysi lähes aina hotelli Cadillacin terassilta. Tai läheisestä pianobaarista. Tai Casa de la Culturasta tanssimasta.

Juha ja Marja sekä tanssinopettajamme Camio Peña Revilo, joka on myös lahjakas kuvataiteilija.
Juha ja Marja sekä tanssinopettajamme Camilo Peña Revilla, joka on myös lahjakas kuvataiteilija.
Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Tiistai 14.7. – Mediamylläkkää ja vierailu kenraalin taloon

  1. Sairastumisiltakaan ei aivan vältytty. Olin vuorotellen Margaritan kanssa Jukalle tulkkina ja seuralaisena Che Guevaralle omistetusta sairaalassa muiden ahertaessa äitien talolla. Hoitohenkilökunta oli ystävällistä ja rentoa porukkaa. Erityistä huolta potilaastamme kantoi lääkäri Leonardo Montero Soto, mutta hän huolehti myös minusta: haimme sairaala-alueella olevasta kioskista minulle juotavaa. Matkalla potilaat pysäyttelivät Leoa ja kuka kyseli mitäkin, eräs nuori nainen huudahti lähtevästä autosta: Leo, te amo! Ei ihan heti tulisi mieleen, että kotiterkkarissa, vaikka olisin saanut kuinka hyvät dropit ja hoidon, hihkaisisin rakastavani hoitavaa lääkäriä, saattaisinpa saada lähetteen jatkohoitoihin…
    On tärkeää, että sairastumisen varalta matkavakuutus on Kuubassa kunnossa. Hyvä on olla myös jokin luottokortti, jos vakuutuksen antajaan ei saa yhteyttä, ja näin vahvistusta maksajasta, ja joutuu perimään jälkikäteen sairauskustannukset vakuutuksen antajalta. Vaikka kuubalaisille terveydenhoito on ilmaista, matkustajille hinta on samaa tasoa kuin muuallakin maailmassa.
    Minä vietin mielenkiintoisen aamupäivän vaan Jukalle, arvaan että urheasta ilmeestä ja leikkisestä puheenparresta huolimatta, oli
    rankka! vaikkakin sikäli tehokas sairaalavierailu, että jo seuraavana päivänä Jukkakin oli taas hommissa mukana! Kristiinan lisäys.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s