Keskiviikkoaamu, samat aamurutiinit kuin joka päivä ja bussilla töihin. Ensin toki laskettiin joukkojemme sairaat ja terveet, koska Jukka oli viety kuumeisena edellisenä päivänä sairaalaan ja Päivilläkin oli ollut heikko olo. (Kannattaa lukaista Kristiinan kommentti sairaalakäynneistä tiistain päiväkirjamerkintöjen lopusta!)

Työt odottavien äitien talossa edistyivät vauhdilla ja kaiken kaikkiaan työn tekeminen yhdessä kuubalaisten ystäviemme kanssa oli hauskaa. Huhu kertoi, että Juha, kattospesialistimme, oli sulkenut muut ulos huoneesta, jotta sai tehdä katot rauhassa. Ja niistä tulikin hienot.

Eija oli puolestaan espanjankielen taidollaan hurmannut paikallisia ja toimi tulkkina tilanteessa kuin tilanteessa. Eijan hyvästä kielitaidosta oli ryhmälle iso apu varsinkin silloin, kun ryhmänjohtajamme Kristiina ei päässyt kääntämään keskusteluita. Ja aivan liian vaatimattomia nämä molemmat kielentaitajat ovat omista taidoistaan!

IMG_0389
Pirjo ja Mika välipalalla. Tuoreitten hedelmien maku oli ihana!

Minä puolestani assisteerasin Kristiinaa jos jonkinlaisissa käytännön tehtävissä. Oma erityinen tehtäväni oli haastatella paikallisia isäntiämme Kuuba-seuran julkaisua ja verkkosivuja varten. Ensimmäisissä haastatteluissa Kristiina toimi tulkkina, mutta osan haastatteluista tein yksin. Yllättävän hyvin haastateltavia ymmärsin, mutta kaiken varalta myös nauhoitin haastattelut.

Yleisin kysymys haastatteluissa lieneekin ollut Kristiinan minulle suuntaama: ”Ymmärsitsä?”

DSC02361
Ryhmänjohtajamme Kristiina, ICAPin paikallisjohtaja Nay Caballero ja Nidian, yksi kuubalaisista vapaaehtoistyöntekijöistä.

Vapaaehtoistyö on ystävyyden osoittamista

Ensimmäinen haastateltavani oli ICAPin Las Tunasin osaston johtaja Nay Caballero Hernandéz. Hänellä on vuosien kokemus paitsi yhteistyöhankkeista eri puolilta tulevien työprikaatien kanssa, myös suomalaisten Las Tunasiin suuntaamista prikaateista.

  • Vapaaehtoistyö on yksi ystävyysseurojen osoittamista solidaarisuuden muodoista maatamme kohtaan. Se on tapa kohdentaa materiaalista ja taloudellista apua maahamme, mutta erityisesti se on ystävyyden osoittamisen muoto, hän selitti.

Suomalaisten kanssa yhteistyö Las Tunasissa alkoi vuonna 2009. Seuran silloinen puheenjohtaja Tomi Kuhanen kävi tutustumassa paikalliseen terveydenhoitoon lääkäri-arkkitehti Martti Teikarin kanssa. Tämän jälkeen Peter Loman, Kuubassa asuva suomalaismuusikko, vei ryhmän lääkäreitä ja terveydenhuollon ammattilaisia tutustumaan Las Tunasin sairaaloihin. Vuonna 2010 paikkakunnalla toteutettiin ensimmäinen suomalaisprikaati.

  • Prikaatit on toteutettu koko ajan julkisen terveydenhuollon kohteissa. Ryhmät ovat korjanneet ja maalanneet rakennuksia ja hankkineet välineistöä parantaakseen näitten paikkojen kuntoa, Caballero totesi.

Hogar Maternossa, äitien talossa, suomalaisprikaati työskenteli nyt toista vuotta. Ensimmäisenä vuonna ryhmä teki alakerrassa remonttia, vaihtoi ikkunoita ja ovia, maalasi seiniä ja kunnosti keittiötilan. Nyt töitä tehtiin toisessa kerroksessa. Tämän jälkeen töitä riittäisi vielä toisen kerroksen saniteettitilojen kunnostamisessa, puusepäntöissä ja ruokailutilan viimeistelyissä. Tämän lisäksi välineistöä pitäisi vielä hankkia, esimerkiksi televisioita.

  • Näitä töitä on tehty suomalaisten taloudellisella avustuksella ja vapaaehtoistyöllä. Meille tämä on ollut ihan mahtava apu. Teidän organisaationne järjestää nämä prikaatit erittäin hyvin, samoin materiaalisen ja taloudellisen avun, hän totesi.

Erityisen tyytyväinen Caballero oli siitä, että suomalaiset ovat valinneet kohteensa maaseudulta:

  • Las Tunas on yksi Kuuban vähiten kehittyneistä maakunnista ja on tärkeää, että myös näihin maakuntiin Havannan ulkopuolella ohjataan apua. Meidän auttamisemme on koko Kuuban auttamista. Olemme saaneet myös Kuuban terveysministeriöltä rahoitusta tähän projektiin, näillä varoilla olemme hankkineet esimerkiksi aurinkopaneelit veden lämmittämiseen, Caballero jatkoi.

Suomalaisten prikaatimatka ja äitiystalon korjaamiseen prikaatimatkojen yhteydessä suunnattu taloudellinen apu on rahoitettu puolestaan seuran saamilla lahjoituksilla ja osallistujien omalla rahoituksella.

Hieno panostus julkiseen terveydenhuoltoon

Toinen haastateltavani oli Hogar Materno Clodomira Acostan apulaisjohtaja, lääkäri Zenya Velazques Martin. Hän on työskennellyt 20 vuotta lääkärinä, joista viimeiset kaksi ja puoli vuotta Hogar Maternossa. Hänen päätyönsä on äitien palvelutalon johtaminen, mutta hän antaa myös lääketieteellistä konsultaatiota raskaana oleville naisille.

Hogar Maternon apulaisjohtaja Zenya Velazquez ja Kristiina Satola hankintamatkalla Las Tunasin keskustassa.
Hogar Maternon apulaisjohtaja Zenya Velazquez ja Kristiina Satola hankintamatkalla Las Tunasin keskustassa.

Myös hän näkee vapaahtoistyön suurena apuna.

  • Kauppasaarron takia maassamme taloudelliset ja materiaaliset resurssit ovat vähäisiä ja suomalaisprikaatit ovat olleet tästäkin syystä meille iso apu. Olemme saaneet resursseja, joita emme olisi muuten saaneet. Tämä on ollut hieno panostus julkiseen terveydenhuoltoon, hän totesi.
  • Tavoitteenamme on, että tulevien lasten äidit voivat hyvin, siksi on tärkeää, että äitien talo on saanut resursseja, joita emme olisi voineet kuvitellakaan.

Zenya kertoi lisäksi, että suomalaisprikaatien suunnitteluvaiheessa mukana oli muutama vaihtoehtoinen kohde. ICAPin edustajat vierailivat Hogar Maternossa, arvioivat korjaustarpeet ja totesivat, että projekti voitiin aloittaa odottavien äitien palvelutalossa. Muita vaihtoehtoisia kohteita olivat naisten talo ja pediatrinen sairaala, jossa prikaateja on toteutettu jo neljä aiempaa kertaa.

Vapaaehtoistyöläiset tekivät töitä samoissa tiloissa, joissa odottavat äidit asuivat. Oliko tässä jotain haastetta?

  • Toki, onhan tämä haaste äideille, joilla pitäisi olla rauhalliset olosuhteet. Mutta tämä korjaustyö kestää vain hetken ja hekin ovat tyytyväisiä, koska lopputulos on paljon kauniimpi ja siistimpi kuin aikaisemmin. Suuri kiitos kaikille, olette saaneet hienoja tuloksia aikaan hyvin lyhyessä ajassa!
Prikaatimatkalaiset odottelemassa José Martín elämää ja tuotantoa koskevaa luentoa. Ennen sadetta.
Prikaatimatkalaiset odottelemassa José Martín elämää ja tuotantoa koskevaa luentoa. Ennen sadetta (kuva: Eija Aures).

José Martí, kansallissankari

Iltapäivän kulttuuriaktiviteettejä meistä taisi itse kukin odottaa suurella innolla. Keskiviikon vierailukohteena oli Kuuban kansalliskirjailija José Martín aukio ja sen vieressä oleva kirjasto. Kokoonnuimme ensin keskusaukion aurinkokellon viereessä, tutkailimme sen toimintaa ja sen jälkeen marssimme kirjaston pihamaalle, jossa istuimme penkeille kuuntelemaan luentoa José Martin elämästä ja tuotannosta. Kesken kaiken meidät yllätti sade, mutta onneksi mahduimme hyvin pieneen kirjastosaliin, jossa luento jatkui.

José Martí (1853 – 1895) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja itsenäisyystaisteilija. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laajaa, hän oli hyvin kansainvälinen ja sivistynyt, opiskellut lakia, journalismia ja filosofiaa sekä Kuubassa että Espanjassa. Lisäksi hän oli muun muassa taidemaalari. Oli mielenkiintoista kuulla hänen elämästään. Meille tulkittiin myös yksi hänen runoistaan.

Luennon kohokohta olivat hauskat ja ovelasti järjestetyt arpajaiset, joissa – kuuden osuman jälkeen – Martín julkaiseman ”La Edad de Oron”  näköispainos osui prikadistalle. Onnekas prikadista voi nyt kotioloissaan lukea espanjankielisiä opettavaisia lastentarinoita!

Sadepilvet muuttivat maisemat kauniin värikkäiksi.
Sadepilvet muuttivat maisemat kauniin värikkäiksi.

Sateen sattuessa

Las Tunasissa sateet ajoittuivat prikaatimme aikana iltapäiviin. Sateita ennen koko taivas muuttui mustanpuhuvaksi ja pilviseksi. Samalla värien kontrastit kasvoivat ja kaupunkimaisema muuttui tavattoman kauniiksi. Cadillacin terassilla István, toimittajaystävämme, osoitti ilmansuuntia ja totesi: ”Jos tuolla on pilviä, täällä sataa kohta. Ja jos taas tuolla, eivät ne tule tänne.” Näinä päivinä ne tulivat suunnasta, josta seurasi toivottua sadetta.

Ja sitten saattoikin sataa niin, että vaalea, sileä kivipinnoite kaupungin keskustassa muuttui yhdeksi lammikoksi, joka lisäksi oli hyvin liukas. Polkupyörätaksien ja hevosrattaiden kuljettajat keskustan laitamilla suojasivat menopelejään pressuilla ja muoveilla. Sen sijaan lapset juoksivat suoraan sateeseen: toiset ottivat vauhtia ja liukuivat sileällä kivipinnalla mahallaan tai pyllyllään. Myös keskuspuistoon pelmahti teinejä pelaamaan sateessa jalkapalloa.

Polkupyörätaksi suojaa menopeliään muovipressulla.
Polkupyörätaksi suojaa menopeliään muovipressulla.

Sateita oli täällä odotettu pitkään ja kuumuudessa (noin 35 astetta) sateet myös toivat oivaa viilennystä. Prikaatilaiset – tuttuun tapaansa – seurasivat tapahtumia cerveza tai joku muu juoma kädessään Cadillacin tai Pianobarin katetuilta terasseilta.

Kannattava hankinta. Marjan kanssa ostimme värikkäät sateenvarjot suojaamaan auringonpaisteelta. Paria tuntia myöhemmin satoi.
Kannattava hankinta. Marjan kanssa ostimme värikkäät sateenvarjot suojaamaan auringonpaisteelta. Paria tuntia myöhemmin satoi (kuva: Juha Hacklin).

Juhlat lähenevät – näyttely pystyyn

Iltapäivän päätteeksi lähdimme Kristiinan, ICAPin Rolandon ja Istvánin kanssa hevoskyydillä ICAPin talolle pystyttämään Suomi-aiheista näyttelyä. Istvánin kanssa teippailimme kuvia terassin seinään ja näyttelystä tulikin hieno. Siitä lisää lauantaina, kun pääsemme juhliin!

Illalla edellisten iltojen ystävämme Casa de la Culturasta, tanssinopettaja ja taiteilija Camilo, vei Marjan, Juhan ja minut jo toistamiseen paikalliseen kuppilaan, jossa myös tiskijukka intoutui tanssimaan casinoa kanssamme. Olipa hauskaa, jälleen!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s