Lauantai koitti yhtä lämpimänä kuin kaikki aiemmatkin aamut Las Tunasissa. Bussikuskimme Lázaro poimi meidät täsmällisesti aamukahdeksalta casoistamme bussiin. Kohteena tämän päivän vierailulle oli Omajan kylä noin 30 kilometrin päässä Las Tunasista.

Omajan kylällä on mielenkiintoinen historia, joka linkittyy myös Suomeen. Kylässä oli 1900-luvun alussa suomalaisyhteisö nimeltä Ponnistus. Suomalaiset tulivat kylään yhdysvaltalaisten rautatienrakentajien matkassa. He olivat käsityöläisiä, joiden käden jälki näkyy edelleen kylässä mm. metodistikirkon saarnastuolissa ja huonekaluissa. Myös yksi suomalaisrakenteinen rakennus on jäljellä.

Suomalaisyhteisön aika Omajassa jäi lyhyeksi, mutta prikaatimatkalaisten vierailut kylässä noin sata vuotta myöhemmin ovat nostaneet sen uudelleen esille.

DSC03943

Omajan kylässä meidät vastaanotettiin lauluilla.

Vastaanotto Omajassa oli lämmin. Bussista purkauduttuamme meitä vastassa oli iso joukko kyläläisiä, joiden joukossa kylän consejo poder popularin puheenjohtaja (vastaisi meillä kunnanjohtajaa) ja meitä tervehdittiin puheilla ja musiikkiesityksellä . Mukanamme kylään saapui muutama toimittaja, jotka tallensivat kameroiden kanssa vierailuamme hetki hetkeltä.

DSC03940

Vierailumme Omajan kylässä oli myös mediatapahtuma. Oikealla kylän johtaja Juan Cesar Perez Carbonell.

Ensimmäinen tehtävä kylässä oli ystävyyden puun istuttaminen. Prikaatimatkalaisista puun istuttajiksi valikoituivat Erno ja Jimi. Tämän jälkeen jatkoimme kävellen matkaa tutustumaan suomalaisten rakentamaan taloon, jonka rakenteissa, kuten kattolaipioissa näkyi pelkistetyn taidokas skandinaavinen puunkäsittelytaito.

Omajan kylä sijaitsee alueella, jossa sataa vähän. Vedensaanti ja -säilyttäminen on alueella haastavaa, mutta tässä talossa oli suorastaan nerokas sadeveden keräysjärjestelmä, jossa kaikki sadevesi ohjattiin maanalaiseen vesisäiliöön, josta sitä nostettiin pumppaamalla.

DSC03960

Jimi ja Erno istuttivat ystävyyden puun. Mika seuraa tapahtumaa kylän lasten kanssa ja Marja kuvaa.

Suomalaistalolta matkamme jatkui metodistikirkkoon, jossa oli meneillään kansallisen lasten päivän hartaustilaisuuden harjoitukset. Istuimme hetken kirkon penkeissä kuuntelemassa iloista gospelmusiikkia ja yritimme ehkä vähän osallistuakin kirkonmenoihin, koska osa lauluista oli tuttuja. Kristiinan taitavuus ja joustavuus tulkkina näyttäytyi taas uudesta kulmasta: edes uskontoon liittyvät erityiset ilmaukset eivät tuottaneet mitään ongelmaa, kun hän tulkkasi metodistipastori Hernandon puhetta.

Metodistikirkon takahuoneeseen prikaatimatkalaisille oli katettu näyttävä hedelmätarjoilu. Jokaiselle työnnettiin käteen oma kookospähkinä pillillä ja pöytä oli kukkuroillaan tuoreita hedelmiä. Kun vatsat olivat tarjoiluista täynnä, jatkoimme matkaa kirkkosalin läpi takaisin kylänraitille. Täällä muuten on käytetty kylän katujen suunnittelussa poikkeuksellisesti ruutukaavaa, sekin yksi suomalaisten mukanaan tuomista innovaatioista!

DSC04026

Metodistiseurakunnan lapsikuoro harjoittelee esiitymistään.

Seuraava kohde oli Consejo poder popularin talo, jossa oli myös katettu pöytä täyteen hedelmiä ja herkkuja. Me jatkoimme herkkujen parissa vaivatta ja tyhjensimme myös tämän pöydän. Mitä vieraanvaraisuutta!

DSC04057

Juan Cesar Perez Carbonell, Omajan kylän johtaja.

Itse jäin hetkeksi muun ryhmän jälkeen jututtamaan toimittajaystävämme István Ojeda Bellon kanssa Consejo poder popular de Omajan presidenttiä, Juan Cesar Perez Carbonellia. Hän kertoi lyhyesti Kuuban paikallishallintomallista ja alueen edustajien valinnasta. Presidentti edustaa omaa aluettaan myös kansallisesti Kuuban parlamentissa ja maakunnallisesti, joten ehkä hän vastaisi meillä statukseltaan kansanedustajaa.

Perez kertoi myös Omajan kylän synnystä ja sen kansainvälisestä historiasta.

  • Kansainväliset yhteydet syntyivät rautatien rakentamisen yhteydessä. Pohjois-Amerikasta tuli väkeä rakentamaan rautateitä ja heidän joukossaan oli myös pohjoismaalaisia, Amerikkaan tulleita siirtolaisia. Suomalaisten lisäksi joukossa oli myös kiinalaisia, Perez kertoi.
  • Suomalaiset työskentelivät käsityöläisinä, kirvesmiehinä ja puuseppinä. Erityisesti heidän jalopuunkäsittelytaitonsa oli hyvää, he tekivät huonekaluja, kuten sänkyjä, pöytiä ja tuoleja. Heidän ansiostaan meillä on myös vedenkokoamisjärjestelmä, jolla sadevesi saadaan koottua ja hyödynnettyä.

Suomalaisprikaatit ovat vierailleen kylässä vuodesta 2011 lähtien. Perez kuvasi, että tällä on ollut iso merkitys Omajan kyläläisille.

  • Olemme luoneet hyvät suhteet, jotka pohjautuvat yhteiseen, harvinaiseen historiaan. Suomalaisten vierailu on osoitus ystävyydestä, joka jatkuu, hän totesi.
  • Toivon, että tällainen vuorovaikutus jatkuu ja että voimme rauhassa tutustua prikaatilaisiin jatkossakin.

Viimeisin kohde Omajassa oli kylän kulttuuritalo, jonne oli järjestetty ohjelmallinen tilaisuus. Sama vieraanvaraisuus jatkui: kyläläiset olivat valmistelleet videon, jossa oli kuvia suomalaisten vuosien aikana tekemistä vierailuista. Saimme ihailla lauluesityksiä, runonlausuntaa, tanssia ja hienoja puheita. Kylän tanssiryhmän nuoret kävivät hakemassa osan meistä vieraista tanssimaan kanssaan kuubalaista sonia. Oli tosi koskettavaa, miten hyvin vierailuumme oli valmistauduttu ja miten koko kylä oli mukana tapaamisessa. Ihan huikeaa!

DSC04093

Omajan kylän nuorten mukaansatempaava tanssiesitys.

Eihän tuollaisesta tapaamisesta voi lähteä kuin haikein mielin. Matka takaisin bussiin oli hidas, koska eihän sitä oikeastaan oltaisi maltettu lähteä poiskaan…

Ohjelmalliset iltamat, joissa kaikki voittivat…

Mutta hyvää oli luvassa illaksikin! Vuorossa olisi loppujuhla, jonne suomalaiset olivat valmistautuneet monin tavoin. Itse olin teippaillut jo keskiviikkona toimittajaystävämme Istvanin kanssa ICAPin ystävyyden talon seinustalle näyttelyn suomalaisista enemmän ja vähemmän erikoisista perinteistä, kuten suopotkupallosta, lavatansseista, avantouinnista ja eukonkannosta. Iso apu muuten kuvien keräämisessä olivat ilmaiseksi Visit Finland –sivustoilta saatavat Suomi-aiheiset kuvat. Niistä iso kiitos!

Windows Phone_20150718_025

Prikadista supersuosikkiensa Qva Libren poikien kanssa.

Omajan kylästä siirryimme casoihin hetken levolle ja valmistautumaan iltajuhlaan. Itse piipahdin vielä oman casamme pojan kanssa keskustassa, missä törmäsimme suosikkiyhteyeeni Qva Libren live-esitykseen. Yhtyeellä oli illalla keikka paikallisella klubilla ja katushow’lla promottiin sekä keikkaa että erästä ylikansallista yhtiötä, joka oli avannut liikkeen Las Tunasin keskustaan. Mutta hienoa oli joka tapauksessa!

Pieni hetki kului mukavasti myös iltaan valmistautumisessa ja ehdimme Kristiinan, Maritan ja casamme emännän kanssa ottaa vielä pikkuiset rommit casamme terassilla. Sen jälkeen siirryimme bussikyydillä ICAPin ystävyyden talolle, missä illan valmistelut olivat täydessä käynnissä.

Keittiössä oli kuubalaiseen tapaan kaksi grillattua porsasta. Olimme tuoneet Suomesta mukanamme suomalaisia juomia, joista perustettiin suomalainen baari. Kuubalaiset juomat hankimme paikan päältä ja paikalla oli Las Tunasin television baarimikko sekoittelemassa mojitoja ja Cuba librejä. Kristiina varautui tulkkaamaan iltaa ja itselleni jäi suomalaisosuuden juontajan rooli.

DSC_0814

Suomalaisbaarin tarjoilut olivat melko yksiselitteisiä, mutta kattavia.

Ennen illan juhlallisuuksia kävimme kuubalaisten isäntiemme kanssa arviointi- ja palautekeskustelun viikon tapahtumista. Töitä tuli tehtyä ja matkaan mahtui myös kaksi sairaalareissua, joista niistäkin selvittiin. Ohjelma oli kaikkineen tiivis, työporukka työskenteli ahkerasti ja erityistä plussaa sai kotimajoitus, aiemminhan prikaatimatkalaiset ovat majoittuneet ICAPin ystävyyden talolla.

Mikä hieno ilta siitä tulikaan! Kuubalaiset isäntämme olivat valmistelleet upean ohjelman. Juontajana toimi paikallisen tv:n uutisankkuri ja ohjelmassa oli mukava sekoitus puheita, musiikkia ja kunniakirjojen jakamista. Jokainen suomalainen oli saanut kutsua vieraiksi oman casansa isäntäväkeä ja mukana olivat myös kanssamme viikon aikana työskennelleet kuubalaiset, odottavien äitien talon henkilökuntaa ja joitakin muita kohtaamiamme ihmisiä.

Juhlapuheissa kiiteltiin suomalaisia vapaaehtoistyön laadusta. Erityisen kiitoksen ICAPin paikallisjohtaja Nay Caballerolta sai Juha, sillä – kuten hänen puheessaan mainittiin – näin hyvin maalattuja kattoja ei oltu tässä maakunnassa aiemmin nähty.

Windows Phone_20150718_031

Kristiina, Jukka, Las Tunasin television juontaja ja illan Dj. Taustalla Suomi-näyttelyn kuvia.

Suomalaisten ohjelmaosuus oli myös vaikuttava. Ihanan Satun tanssiesitys oli lumoava, Jukka kiteytti koko viikon tapahtumat ja ryhmäläisten tunnelmat omassa puheessaan ja erityisen vaikutuksen kuubalaisiin tekivät suomalaisten valmistelemat kisailulajit. Ensin laulettiin kilpaa, sen jälkeen kisailtin eukonkannossa (Penan suoritus oli huikea) ja heitettiin tarkkuutta kolikoilla (saappaanheiton sijaan).

Olimme valmistelleet myös arpajaiset, joissa jokainen arpa voitti. Välillä ihmiset kävivät lukemassa seinalle kiinnitettyjen näyttelykuvien esittelytekstejä. Ruokailun jälkeen tanssittiin ja toki tässäkin lajissa kisattiin. Marja ja Juha loistivat taidoillaan! Ihana ilta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Illan kisailut käynnissä (kuva prikaatilaisten albumeista)

Illalla casan terassilla nautimme joukolla vielä viimeiset rommitujaukset. Ilta oli viimeinen ja mieli aika haikea. Aamulla meidät noukittaisiin bussiin kello 8.30 ja suuntana olisi jälleen Havanna. Voi elämää!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Lauantai 18.7. – Haikeita tunnelmia Omajan kylässä ja loppujuhlissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s