Sunnuntaiaamuna jätimme haikeat hyvästit isäntäperheillemme Las Tunasissa ja bussi suuntasi keulansa kohti Havannaa. Paluumatkalla pysähdyimme vain lounastamaan Ciego de Ávilassa ja pienille tauoille matkan varrella. 

Jos alkumatkalla bussi täyttyi puheensorinasta ja oppaamme Margaretan tietoiskuista, paluumatka kului hiljaisemmissa merkeissä. Yksi jos toinenkin nukkui pois edellisen illan valvomista. Satu ja Ernokin havahtuivat naurattamaan bussin takaosan matkustajia jutustelullaan vasta pienen ajomatkan päässä.

Reilun viikon aikana olimme saaneet paljon ajateltavaa ja päässeet näkemään tavallista elämää kuubalaisessa pikkukaupungissa. Ainakin itselleni parasta olivat ne ihmiset, joihin olin päässyt tutustumaan – sekä kuubalaiset ystävämme että prikaatiryhmäläiset. Ajattelevia, mielenkiintoisia ja upeita ihmisiä. Kaiken koetun jälkeen sitä halusikin olla hiljaa. 

Ciego de Ávilan taukopaikalla ehdin hetkeksi tutustumaan upeaan kiinanruusupuutarhaan, josta löytyi jos jonkinvärisiä kukintoja. Oma kamerani jäi bussiin, mutta onneksi Eija ehti kuvaamaan näitä hurmaavia kasveja.  Kuubalaiset kukat ja kasvit ansaitsisivat muuten aivan oman bloginsa, tämän matkan aikana näimme ihmeen kauniita puita, pensaita, kukkia ja kasvustoja.

Havannaan saavuimme illan alkaessa hämärtyä. Pitkän, noin 12 tunnin ajomatkan jälkeen emme voineet kuin ihailla kuljettajamme Lázaron rauhallisuutta ja positiivista asennetta. Majoituimme Hotelli Vedadoon lähelle La Rampaa ja Kuuban suurinta ja tunnetuinta jäätelöbaari Coppeliaa. Itseäni vastassa oli hotellilla ystävättäreni sukulaisia, joiden kanssa jutellessa vierähti tovi.

Kun omakin sisäänkirjautumiseni oli selvä ja sain tavarani rahdattua huoneeseen, lähdimme illan ratoksi vielä Marjan ja Juhan kanssa tanssimaan hotelli Floridaan. Paikka oli kuitenkin hyvin hiljainen, joten päädyimme salsaamaan 1830:een, jossa tapasin sattumalta myös muutaman paikallisen ystäväni.

Havannan keskustan kartta on mielestäni tosi selkeä. Ja koska omissa ajatuksissani La Rampa ja 1830 sijaitsevat lähekkäin, ehdotin illan päätteeksi kävelyä takaisin hotellille. Siitä tulikin sitten hieman pidempi iltalenkki, jonka aikana näimme Vedadon kauniita taloja ja ainakin itse opin lisää katujen nimeämisen logiikasta. Ja vaikka lenkin pituus  hieman yllätti (taisi olla lähemmäksi 6 km), oli Marjan ja Juhan seura jälleen aivan loistavaa ja ehkä olisi öinen Vedadokin jäänyt näkemättä. Havanna, sen kadut ja elämän äänet vain ovat niin huumaavia.

Tämä oli siis ryhmämme viimeinen yhteinen ilta Havannassa. Muutama jäisi vielä pariksi yöksi kaupunkiin, muiden osalta paluulento lähtisi huomenna. Minä olin itsekin jäämässä Havannaan vielä muutamaksi päiväksi ja osaltani työt jatkuisivat haastatteluitten ja ystävien tapaamisten merkeissä. Näistä lisää tuonnempana….

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s